Viime viikot ovat olleet melko laiskoja. Olen käynyt yliopistolla vain pakollisissa harjoituksissa tuijottamassa mikroskooppia ja muuten olen opiskellut lähinä kirjaa lukemalla. Luentoslidejäkin olen vilkuillut vain pintapuolisesti. Opiskeluun käytetyt tuntimäärät ovat melko alhaisia. Samaa tuskin voi sanoa monesta juuri nyt pääsykokeeseen lukevasta.
 |
| Eteläistä Kuopiota pyörälenkin varrelta |
Vuosi sitten pääsykoelukeminen oli melkoisessa vauhdissa. Kertasin hankalia tehtäviä, laskin, laskin ja laskin. Monet tuntuvat opiskelemaan pääsemisen jälkeen muistelevan pääsykoeurakkaa kauhulla, mutta omat muistot luku-urakasta ovat todella hyvät. Koska olin vakituisessa työssä, ei mahdollinen epäonnistuminen ollut niin kamala ajatus kuin monella muulla. Pystyin keskittymään haaveiluun. Pääsykokeeseen lukeminen oli mahtava harrastus, johon verrattuna kaikki muu alkoi tuntumaan merkityksettömältä. Joskus yritin esimerkiksi pelata, mutta lopulta aina turhauduin peliin ja totesin olevani paljon iloisempi lukiessani kokeeseen. Lukumäärät vuosi sitten olivat 10—15 tuntia viikossa.
 |
| Virtuaalimikroskooppikuvaa kilpirauhasesta |
Ennen lääkikseen pääsemistä kuvittelin koko paikan olevan melko taianomainen ja muiden opiskelijoiden olevan todellisia yli-ihmisiä, joiden joukkoon pinnistelemällä yrittäisin päästä. Nyt opiskelujen alettua on tullut todettua, että ehkä se ihmeellinen lääkismaailma onkin siellä bileiden puolella, joista puolestaan olen jättäytynyt melko täysin pois. Itse opiskelu on jo hyvin arkisen tuntuista.
 |
| iPadin Inkling on erittäin näppärä Elsevierin kirjojen kanssa |
Nyt aikani kuluu opiskeluihin, töihin, polkupyörien rakenteluun ja säätämiseen, pyöräilyyn, juoksemiseen, imguriin, riemurasiaan, liian vähän syväreihin, kuvankäsittelyyn, huonejärjestyksen vaihteluun, musiikin tekemiseen, tyttöystävän kanssa Mario Kartin pelaamiseen...
 |
| Obi täsmälleen vuosi sitten |
